Hola!
Olen päättänyt lopultakin alkaa pitämään blogia miniatyyriharrastuksestani, saa nähdä miten tämä alkaa sujumaan :) Innolla odotan ainakin sitä, etteivät miniatyyrini jäisi vain minun nurkkiini oman silmän iloksi, vaan joku muukin saisi nähdä ne ja mahdollisesti saisi niistä inspiraatiota omiin tekeleisiinsä. Haaveilen myös novellien tai ihan romaanienkin kirjoittamisesta miniatyyrieni pohjalta.
Niin juu, tähän väliin selvennykseksi: miniatyyrini ovat mittakaavassa 1:16-1:18. Onpa joukossa 1:12 tavaroitakin, mutta tarkasti valikoiden, jotta mittasuhdeharmonia säilyisi.
Olen puuhaillut nukkekotiaskartelujen parissa kolmevuotiaasta asti; silloin sain ensimmäisen, puisen ja kolmihuoneisen nukkekotini syntymäpäivälahjaksi. Pitkään äitini teki suurimman osan tavaroista nukkekotiini, sillä minä varhaisenakaan perfektionistina en koskaan ollut tyytyväinen omiin töihini, ja monet itkut tuli niidenkin parissa pirauteltua... Silti palasin miniatyyrien pariin aina uudestaan.
Pikkusiskoni kanssa kehittelimme usean vuoden kuluessa valtavan laajan leikki- ja tapahtumasarjan, jonka yksi osa nykyinenkin miniatyyrielämä on. Jo alusta asti hevoset ovat liittyneet tähän miniatyyrimaailmaan keskeisesti. Jos tätä koko maailmaa alkaisi selittämään, siitä ei ulkopuolinen pysyisi kärryillä alkuunkaan. Edes siskoni kanssa minä itse en pysty kerralla selittämään kokonaisuutta, sillä en yksinkertaisesti voi muistaa kaikkia niitä asioita yhdellä kertaa. Sitä paitsi tässä ketjussa tällainen asiastaan innostunut papupata eksyy jatkuvasti pääasian sivuhaaroihin, ja muistapa siitä sitten se pääasia... Toisinaan ihmettelen, miten paras ystäväni jaksaa kuunnella minua.
Kaikki miniatyyrikokonaisuuteni päähahmot, ja monet sivuhenkilöistäkin, kertyivät ikävuosien 3-10 välillä. 11-vuotiaana sain syntymäpäivälahjaksi muovisen Sylvania Families -sarjan talon. Sen nimi oli Willow Hall, ja siinä oli jopa kaksi paristoilla toimivaa lamppua. Aluksi talossa oli tietysti puutteellinen kalustus ja siellä asui Sylvania Families -pesukarhuperhe. Eläinhahmot tuntuivat kuitenkin liian kömpelöiltä, eivätkä ne inspiroineet minua. Pian vaihdoinkin erääseen, jo vuosien ajan minulla olleeseen rakkaaseen Lego Belville -hahmoon, mustatukkaiseen Riikkaan. Kas kummaa: äkkiä Willow Hall heräsi henkiin. Pian siskoni hankki oman Sylvania-talonsa, sillä hänellä oli oma Lego Belville -hahmonsa: Ulla.
Sitten, muistaakseni kun olin 12-vuotias, äitini lainasi kirjastosta Maria Malmströmin Nukkekoti Väinölän tapaan -kirjan. Minä avasin teoksen, ja se oli menoa. En voinut uskoa silmiäni. Olivatko nuo tavarat itse tehtyjä, miniatyyrikokoisia, ja ihka oikean näköisiä? Sitten iski perfektionistin masennus: en ikinä osaisi tehdä samanlaisia. Kirja jäi kaivelemaan minua. Halusin ottaa selvää siitä, harrastavatko jotkut aikuiset oikeasti miniatyyrejä. Samaan aikaan nimittäin mietin, "pitäisikö" minun lopettaa leikkiminen ja kaikki muu lapsenmielinen, kun ikätoverini olivat tehneet niin jo aikoja sitten. Mutta ei: minä aloin kiinnostua mniatyyreistä yhä enemmän, ja nyt tiedän, etten koskaan voisi elää ilman mielikuvitusta ja eräänlaista lapsenmielisyyttä. Mielikuvitus on minun henkivarani.
Näin valtavasti tarvittiin tekstiä, jotta sain kerrottua pääasian, joka oli mielessäni :D Kunnollinen miniatyyriharrastaminen alkoi minulla siis kunnolla vasta 12-vuotiaana.
Alla olevassa kuvassa näkyvän nykyisen kartanoni, Willow Estaten, sain syksyllä 2014. Tilasin sen mittatilaustyönä, itse suunnittelemanani. Olin tehnyt kaksi vuotta rankkaa ajatustyötä ensinnäkin tulevan taloni mittasuhteesta (1:16 vai 1:12), toiseksi siitä, ostaisinko sen valmiina, teetättäisinkö, vai tekisinkö itse, ja kolmanneksi, mstä sen hankkisin. Lopulta, kun sain päätettyä mittasuhteen (en halunnut hylätä Riikkaa<3), kaikki muutkin pulmat ratkesivat. 1:16 taloja ei myynnistä löytynyt kuin Lundbyina. Välissä ehdin liittyä Nukkekotiyhdistykseen, ja sieltä osattiin vinkata henkilö, joka taloni sitten rakensikin. Lähetettyäni piirustukset yritin selvitä kiduttavista kolmesta kuukaudesta. Kun kartano lopulta saapui, se oli upeampi kuin olin uskonutkaan, ja riemu oli ylimmillään! Kartanon nimesin Willow Estateksi Riikan ensimmäisen talon, Willow Hallin, mukaan. Riikan muutettua uuteen perintökartanoonsa Ulla sai Willow Hallin, joten sen riisuminen tyhjäksi oli vain hetkellinen tunteikas ja tyhjä tuokio.
Willow Estate
Alkuvaiheessa, kun sisustus ei ollut vielä kohdillaan. Huom. kartanossa on myös ullakko.
También hay el ático en la casa.
There is also an attic in the house.
Riikka ja Laku Virossa
Riikka y Laku en Estonia
Riika and Laku in Estonia
